Perhanan zzz

Viikon verran melko vähillä ja aikatauluttomilla unilla alkoi tuntumaan päässä vinhalta, mutta kaikki oli jotenkin edes selvää ja innostavaa. Nukahtamisvaara oli lähinnä hilpeä seuralainen, koska fyysisesti kunto säilyi lähes yhtä ankeana kuin aina muulloinkin. Edeltäneitä, väsyneimpiäkin hetkiä paljon tympeämpi olo seurasi, kun satuin saamaan useamman kuin kolmen tunnin nokoset suoritettua. Reilut viisi tuntia aamuyöstä nukuttuani olen nyt ensi kertaa aikoihin jotenkin huonolla tuulella ja itselleni toisinaan tyypillisen (vaarattoman) misantropian vallassa. Kaikki maaninen uteliaisuus on jossain pinnan alla, enkä näytä saavan aikaan riemastusta millään. On jo monta tuntia soinut musiikki, joka normaalisti saa veikeän nyinnän valtaan ja samalla muun muassa juonimaan milloin mitäkin ääni- ja kuvatekeleitä. Ei auta, inspiraatiosta ei aavistustakaan. Jalat ja pää kyllä sykkivät tahdissa varovaisesti, mutta mieli pysyy kohmeessa. Joku saattaisi epäillä logiikkaani, mutta laitan mieluummin "liian" yllätyksellisen unen kuin dubstepin syyksi ultrahitaiden reivieni toimimattomuuden. En pidä nukkumisesta, paitsi joskus se on siedettävä toimenpide kun en löydä tarpeeksi iloa valvomisesta depressiokausina. Nyt ei vaani alakulo, joten tuntuu hämmentävältä olla näin ankaran pysähtyneisyyden vaivaama. Illalla saattaa olla tiedossa bändikämppähengailua ja siinä sivussa jokin improvisaatiotuokio, joka kyllä valpastuttaa ja saa maniapiirteet esiin, mutta haluaisin HETI enkä silloin takaisin vielä yöllä yllä olleen tolan. Sen verran olen perillä toimivuudestani, että jahka havaitsen edes pieniä merkkejä ajatustoiminnasta, mikään ei enää pääse jäytämään perjantaitani? Saatan olla väärässä, mutta sekin olisi voitto, koska oppisin jotain uutta itsestäni.