12.4.2010

Ääripäät ällistyttävyydessä

Kaikki minut hyvin tuntevat tietävät, että inhoan tupakkaa enemmän kuin oikeastaan mitään. Useimmat vähänkin lähelläni viime aikoina pyörineet tietävät myös, että en ole koskaan pitänyt kenestäkään niin paljon kuin nykyisestä puolikkaastani. Vielä joitain kuukausia sitten olisin halveksinut ihmistä, joka olisi edes leikillään olettanut minun voivan seurustella tupakoivan kanssa. Jonkin asian paikoiltaan loksahdettua mieli kuitenkin muuttui vaivihkaa ja olen elämäni merkittävimmässä parisuhteessa savullisen otuksen kanssa.

Kuten joskus viime vuoden puolella hoksasin ja suhteen alkuun sykähdettyä varmistuin, tiedostan nykyään röökaamisen jokaisen omaksi asiaksi ja oli hauskaa huomata olevansa vilpittömän välinpitämätön toisen kuolemaa kohti sysäävää tapaa kohtaan. En miettinyt miten paljon ja missä kaikissa tilanteissa kääryleitä kärysi, tai ainakaan odottanut sen alkavan jäytää kun tiesin mikä asenne touhuun toisella on. Sitä en kyllä osannut aavistaa, että kun aletaan vähän kerrallaan hengaamaan milloin keidenkin muiden kanssa enemmän, huomaan alkavani ikävöitymään asian vuoksi. Rakkaalleni savukespotit ovat olleet oivia ystäviini tutustumisen kannalta, mutta itselleni ne ovat aiheuttaneet pieniä painajaisia kun kökötän itsekseni odottamassa. Minua ei kannata jättää sosiaalisina iltoina itsekseen, koska mieli kääntyy itseä vastaan ja omanapaisuus pääsee valloilleen vittumaisesti. Monena iltana on tuntunut, että vietän enemmän aikaa itsekseni kuin porukassa ja siltä, että kaikilla on piisannut juttua vaikka miten tupruttelun lomassa, mutta ei sitten enää minun kanssa jaettavaksi, kun jotenkin pöytään palattua kaikista on seestynyt vaisumpia. Aloin asian tiimoilta käydyn, typeräksi kärjistyneen angstipuinnin ansiosta kyllä tajuamaan, että minuun touhu ei liity mitenkään, mutta vammainen mieli raapi taas auki elämän varrelta keräytyneitä tupakkaan liittyviä arpia metritolkulla ja on ollut überhankalaa löytää takaisin se taannoinen lungi suhtautuminen, josta itsekin nautin.

Tietenkin on selvää, että myös alati paisuva kiintyneisyys liittyy asiaan, koska mitä enemmän rakastun niin sitä enemmän itseen sattuu kun toinen "ei välitä" tai milloin mitäkin ahdistavia, harhaisiakin ajatuksia. En todellakaan aio painostaa tai koittaa saada häntä lopettamaan, kuten joskus aiemmin olen itsekkäästi pyytänyt exiltäni, mutta en kyllä osaa myöskään antaa joka pökäleen vain ohittua mielessäni. Muutama tupangi silloin tällöin olisi ehkä vain jokin mitätön sivuseikka, joka tuntuisi pahalta vain tapahtuessaan, mutta kun välillä palaa toistakin askia päivässä, huomaan jännittäväni koko ajan seuraavaa ja sisin menee sitten silpuksi suunnilleen jokaisesta. Jos osaisin tehdä asialle jotain, olisin vähintään mielissäni. Nyt on vain tyydyttävä siihen, että voin ajoittain pahoin ja sen kanssa pitää koittaa pärjätä. Kyseessä on tavallaan todella pieni hinta kaikesta muuten meneillään olevasta onnellisuudesta, mutta tunteet kolhiutuvat ajoittain ankarasti ja on käsittämättömän kamalaa huomata pysyvänsä nykyään rutiininomaisesti irti toisesta sauhuttelun jälkeen, kun en halua maistaa tai haistaa syöpää, etten ala nipottamaan ja pilaa kummankin viboja.

Välittäminen on kivuliasta, mutta on hän sen arvoinen epäilemättä. Ja kuten ehkä aiheeseen liittyvä kumma yskäni ennakoi, minähän siihen tapaan kuolen, vaikka en ole vieläkään koskaan raakaa röökiä maistanutkaan.

*vaikka sitä tietenkin toivon meitä ajatellen, oikeastaan enemmän kuin mitään.

25.1.2010

Kuningas on kuollut

Nimittäin Tapani, Kuhmoisten kummahko ufostelijakuuluisuus. Miehestä tai hänen aikaansaannoksistaan vain muutamaa Ultra-lehteä selanneena omaan melko vaatimattoman tietämyksen, mutta jotain sympaattista kaikissa harmittomissa avaruusolennoista hohkaajissa on.

Onko pallollamme käyty muualta koskaan? Sitä emme joidenkin huurupäiden vastaväitteistä huolimatta tiedä kun ei rakkaan planeettamme ulkopuolisista vierailijoista ole varteenotettavaa todistusaineistoa*. Itse kuuntelen aidosti keskittyen vain oikeiden tiedeihmisten kertomuksia ekstraterrestriaaleista asioista ja vain heidän sanansa saa pienintäkään luottamusta osakseen, mutta ufologit ovat suunnilleen ainoa huuhaataipuvainen porukka, joista en osaa alkaa vakavasti purnaamaan. Seassa on toki väärällä tavalla harhaista ja huolestusta aiheuttavaakin väkeä, mutta harvemmin kukaan mielestään alienien määräämä (tai abduktoima) lentelee päin pilvenpiirtäjiä tai löytää itsensä kymmenien sivullisten kanssa atomeina ostoskeskuksesta.

*Esimerkiksi Alue 51 ei kenenkään rationalistin tietämyksen mukaan sisällä mitään hämäräperäistä, vaikka Roswellin kesä 1947 saikin jotkut hörhöt niin kuvittelemaan.

20.1.2010

Opettavaista nekrofiliahuumoria

Facebookissa kannattaa muistaa harjoittaa kriittistä ajattelua siinä missä muuallakin, ajoittain ehkä jopa enemmän. Valtaosa ryhmistä joihin pyydetään liittymään on vain typeriä, mutta löytyy niitä haitallisiakin, kuten kaikki netistä jotain tajuavat tiedostavat. Lisäksi kannattaa olla tarkkana kaiken maailman omituisten "kuka seuraa profiiliasi" ja "liittymällä tähän ryhmään saat ilmaisen laptopin" -henkisten kutsujen kanssa, eikä ole haitaksi jos mietit hetken ennen kuin annat uudelle, entuudesta tuntemattomalle pelille tai toiminnolle vapauden päästä käsiksi tietoihisi. En ole kovin hyvin perillä haittaohjelmien ja vastaavien uhkaavista taipumuksista kyseisellä sivustolla, mutta kuuluu tietenkin yleensäkin herätä kysymyksiä, jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta - todennäköisesti se on.

Nyt kyseessä on ruotsalaisten melko pitkälle viety, todella mustan huumorin sävyttämä "pila" josta lisää näin alkuun Aamulehden nettisivulla:

"Yli 200 000 ruotsalaista ehti liittyä jäseneksi Facebook-ryhmään Haitin järistyksen uhrien auttamiseksi, ennen kuin ryhmä paljastui huijaukseksi, jonka järjestäjäksi ilmoittautui "Ruotsin nekrofiliayhdistys". Asiasta kertoo Local.se -verkkolehti ja monet ruotsalaiset mediat."

koko juttu osoitteessa http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/167639.shtml

Ei ehkä nerokkaimmasta päästä kriittiseen ajatteluun kannustavaa toimintaa, mutta jollain lailla itseä nauratti tylyhkö juonenkäänne ja ymmärrän tekijöitä (mikäli heidän agendansa oli mitä tuossa jutussa kerrotaan)

19.1.2010

Charles Darwin -elokuva pian täälläkin?

Kumma kyllä en löydä mistään suomalaisesta lähteestä tietoa ajankohdasta jona tuon BBC-tuotoksen pääsee näkemään, mutta ei kai siihen tolkuttoman kauaa voi enää mennä kun jo muualla tuo on aivan juuri levityksessä? Vaikka Creation onkin valtavirralle suunnattu, eli sisältänee väritettyjä ja läyhäisiä nyansseja (pitämään teoksen kasassa ja kiehtovana myös vähemmän historiasta välittävien keskuudessa,) kyseessä on silti todella kiinnostava elokuva. Päähahmoa Charlesia ja hänen syvästi uskovaista vaimoaan Emmaa esittävät oikeastikin naimisissa olevat Paul Bettany ja Jennifer Connelly, jotka molemmat ovat lahjakkaita näyttelijöitä ja valitsevat usein roolinsa ilman liiallista hinkua olla kaiken kansan kultamussukoita. Positiivisena seikkana näen myös sen, että ohjaaja Jon Amiel on sopivan epämääräisellä meriittilistalla varustettu; rainaa tuskin katsotaan vain kolean tekijän takia. Eihän tekijän ansiosta jostain kiinnostuneeksi tuleminen tietenkään väärin ole, ja tietenkin tiedeihmiselle on aina ilahduttavaa kun todellisia asioita (kuten tässä tapauksessa evoluutio) asetetaan valokeilaan. Jos tuosta vielä bonukseksi nousee kauhea poru, eli uskovaiset ja muut antievolutionistit alkavat mäikästää, voi vain olla tyytyväinen koska aina useampi näkee leffan - vaikka vain päästäkseen osoittamaan epäkohtia... joita tuskin on liialti ja on mahdollista, että uskoviinkin voi kylvää epäilyksen siemenen. Epätodennäköistä, mutta mahdollista.

Homeopatia: Siinä ei ole mitään...

Mielenkiintoinen meininki. Kiitoslistalla sekä tämä että koominen purnaus, jota sain pienessä hetkessä aikaan hihkaistuani asiasta Facebookissa. Samaan aikaan hauskaa ja jokseenkin turhauttavaa.

Kyseessä on siis 'The 10:23 Event'. Tuohon kellonaikaan, 30. päivä tätä kuuta yli 300 skeptikkoa ympäri Britanniaa nappaa yliannostuksen pillereitä, protestiksi luotettavana pidetyn apteekkiketjun huuhaatuotteiden myyntiä vastaan ja lisätäkseen ihmisten tietoisuutta siitä, ettei homeopaattisissa valmisteissa ole mitään muuta kuin sokeria.

Ihmisillä ei ikävä kyllä aina voi odottaa olevan tarpeeksi älyä kyetä ajattelemaan jokaista asiaa terveellisen perinpohjaisesti ja kriittisesti, mutta tuosta mutiseminen on lähinnä vain lapsellista jästipäisyyttä kenen tahansa rationaalisen otuksen silmissä. Jos me skeptikot kerran ollaan väärässä, eikö vastapuolen pitäisi olla valmiiksi vahingoniloinen yliannostusuutisesta? Pääsevätpähän ehkä eroon muutamasta rationaalisesta otuksesta... ja todistavat samalla paranormaalin ilmiön.

Lisää aiheesta vaikkapa täällä (englanniksi)

15.1.2010

Pat @%*# Robertson

Yhtään ei aiheuta vihaisuutta tuon ääliön ajatusmaailma... joka kerta kun kyseinen pahan mielen lähettiläs esiintyy edes nimen verran jossain, kiehun viiveettä.