Useimmat ajattelevat, että on jokaisen oma asia mihin uskoo ja monen mielestä (ainakin minun) pitäisi olla vaiti omista näkemyksistä. Niin sen kai tavallaan kuuluu ollakin yleensä, mutta miten vaikkapa silloin kun alkaa vaikuttaa tarpeelliselta ohjata joku ammattilaisten huomaan? Tarkoitan oikeiden hoitajien, en mystikkojen käsiin. Jotkut eivät ymmärrä ja/tai ole tarpeeksi kiinnostuneita, ajattelemaan kriittisesti tai toimimaan rationaalisesti. Kaikenlaisen päivittäisen informaation, sekä omien kokemusten että ympäristön, seasta saattaisi tuntua tympeältä poimia pikkutarkasti kaikki faktat, sillä asioista valtaosan todenperäisyydellä ei ole kummoista elämään vaikuttavaa merkitystä. Terve skeptisyys äityisi todennäköisesti surulliseksi typeryydeksi ja kyynisyydeksi, jos erikseen puntaroisi jokaisen seikan perän.
Monilla on taipumuksia uskoa yliluonnollisuuksiin, eikä se välttämättä heti tarkoita huolestuttavaa mielenvikaisuutta. Se tarkoittaa yleensä sitä, että ovat henkilön luonteen ominaisuudet mitä tahansa, rationaalisuus ei kuulu vahvimpien joukkoon. Jos esimerkiksi joku on tarpeeksi hairahtanut luulemaan, että keijuissa, astrologiassa tai feng shuissa on perää, hän on kieltämättä typerä, mutta lähinnä vain koomisella tavalla. Itsestäkin on yleensä hauskaa kuunnella "vaarattomiin" harhoihin liittyviä juttuja (terveisiä vaan eräälle rakkaalle ystävälleni, joka on edelleen varma, että on oikeasti nähnyt tonttuja), enkä välttämättä olisi järin tervetullut moneenkaan seurueeseen, mikäli kaikki mahdolliset pikkuseikat ajaisivat kommentoimaan kriittiset ajatukseni ääneen. Toisinaan on hankalaa koittaa olla puuttumatta toisten järjettömyyksiin, etenkin jos kyseessä on etäisestikään itseen liittyvä tapaus. Joskus saa tietää (yleensä muilta kuin irrationaalisuuden uhreilta itseltään) jostain, muutakin kuin hauskoja aspekteja sisältävästä tapauksesta ja nyt on ollut pitkästä aikaa tovin valloillaan melko lähelle osuva turhautunut kiukkuisuus. Tämä seurasi jonkinlaista huolestumista kuultuani, että eräs melko asiallisena pitämäni nuori nainen oli saanut päähänsä vierailla ennustajalla. On myöhäistä koittaa puida tolkkua tai ehkäistä istunto, mutta en ilmeisesti osaa antaa asian vain olla ja pysytellä kuumottamatta uhria kun hänellekin näinä hetkinä blogini osoitteen paljastan?
Purnaan kyseisestä visiitistä, sen minulle kuulumattomuudesta huolimatta. Minkä takia? Ihan vain siksi, että kyseinen tapaus on minulle paljastunut ja olisi kohdallani jotenkin välinpitämättömyyttä, antaa toisen olla miettimättä hieman eri näkökulmasta kokemustaan. Aavistan, ettei hän ole sydämellisesti innoissaan lukemastaan.. omaamatta todistettavasti enempää tai vähempää näkijäkykyjä kuin hänkään, joka teki - ja tulee tekemään - rahaa myöhempien tapahtumien ja muiden asioiden ounastelulla. Itse en tienaa enteilyineni lanttiakaan, vaikka onnistumisprosenttini on toisinaan useita kertoja isompi kuin maksusta palveluksessa olevilla ilkimyksillä. Julma maailma?
Surullisen harva vaivaa päätään tai usein edes tiedostaa jonkin olevan vialla uskomista vaativissa asioissa, edes silloin kun omista tutuista joku olisi aikeissa maksaa jostain tieteellistä tutkimusta kestämättömästä potaskasta. Jos kukaan ei puutu meediotapauksiin, puuttuuko sitten isompiinkaan uskomuksiin liittyviin hairahduksiin? Kokemusteni perusteella ei kovin helposti. Kärjistän asioita tai en, saa kirjoituksistani mitään selkoa tai ei, ihmisistä välittäminen tämänkin aamupöhnässä näppäillyn tekstin motiivi oli.
Monilla on taipumuksia uskoa yliluonnollisuuksiin, eikä se välttämättä heti tarkoita huolestuttavaa mielenvikaisuutta. Se tarkoittaa yleensä sitä, että ovat henkilön luonteen ominaisuudet mitä tahansa, rationaalisuus ei kuulu vahvimpien joukkoon. Jos esimerkiksi joku on tarpeeksi hairahtanut luulemaan, että keijuissa, astrologiassa tai feng shuissa on perää, hän on kieltämättä typerä, mutta lähinnä vain koomisella tavalla. Itsestäkin on yleensä hauskaa kuunnella "vaarattomiin" harhoihin liittyviä juttuja (terveisiä vaan eräälle rakkaalle ystävälleni, joka on edelleen varma, että on oikeasti nähnyt tonttuja), enkä välttämättä olisi järin tervetullut moneenkaan seurueeseen, mikäli kaikki mahdolliset pikkuseikat ajaisivat kommentoimaan kriittiset ajatukseni ääneen. Toisinaan on hankalaa koittaa olla puuttumatta toisten järjettömyyksiin, etenkin jos kyseessä on etäisestikään itseen liittyvä tapaus. Joskus saa tietää (yleensä muilta kuin irrationaalisuuden uhreilta itseltään) jostain, muutakin kuin hauskoja aspekteja sisältävästä tapauksesta ja nyt on ollut pitkästä aikaa tovin valloillaan melko lähelle osuva turhautunut kiukkuisuus. Tämä seurasi jonkinlaista huolestumista kuultuani, että eräs melko asiallisena pitämäni nuori nainen oli saanut päähänsä vierailla ennustajalla. On myöhäistä koittaa puida tolkkua tai ehkäistä istunto, mutta en ilmeisesti osaa antaa asian vain olla ja pysytellä kuumottamatta uhria kun hänellekin näinä hetkinä blogini osoitteen paljastan?
Purnaan kyseisestä visiitistä, sen minulle kuulumattomuudesta huolimatta. Minkä takia? Ihan vain siksi, että kyseinen tapaus on minulle paljastunut ja olisi kohdallani jotenkin välinpitämättömyyttä, antaa toisen olla miettimättä hieman eri näkökulmasta kokemustaan. Aavistan, ettei hän ole sydämellisesti innoissaan lukemastaan.. omaamatta todistettavasti enempää tai vähempää näkijäkykyjä kuin hänkään, joka teki - ja tulee tekemään - rahaa myöhempien tapahtumien ja muiden asioiden ounastelulla. Itse en tienaa enteilyineni lanttiakaan, vaikka onnistumisprosenttini on toisinaan useita kertoja isompi kuin maksusta palveluksessa olevilla ilkimyksillä. Julma maailma?
Surullisen harva vaivaa päätään tai usein edes tiedostaa jonkin olevan vialla uskomista vaativissa asioissa, edes silloin kun omista tutuista joku olisi aikeissa maksaa jostain tieteellistä tutkimusta kestämättömästä potaskasta. Jos kukaan ei puutu meediotapauksiin, puuttuuko sitten isompiinkaan uskomuksiin liittyviin hairahduksiin? Kokemusteni perusteella ei kovin helposti. Kärjistän asioita tai en, saa kirjoituksistani mitään selkoa tai ei, ihmisistä välittäminen tämänkin aamupöhnässä näppäillyn tekstin motiivi oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti