22.12.2008

Päässä sekavahko meno taas. Eri tavalla kuin jollain Malesiassa.

Uni ei taaskaan ole ollut rasitteena yökausiin, joten olen miettinyt kirjoitettavaa ja jopa koittanut saada aikaan mahdollisimman paljon tekstiä. Ikävää sinänsä, ajatustoiminnan ja puuhastelun seasta on ollut löydettävissä jokunen mutta. Niistä mainittavin lienee se, etten ole kovin paljoa malttanut olla kuuntelematta musiikkia, joten hairahtamattomin keskittyminen on ollut lähinnä äänivoittoisiin asioihin liittyvää ja kaikki siinä sivussa räpelletty teksti on nyt lahjakkaasti levällään ympäri työpöytää, organisoimista ja hiomista vailla. Jo yli viikon ajan, semimaanisuuteeni lääkkeeksi, on koneella ollut tauotta avoinna useita sekä kirjoitus- että biisitiedostoja. Moniajo on yllätyksekseni jopa tavallaan onnistunut, tosin ei juuri kirjaimellisesti merkittäviä tuloksia löydettävissä. Tämä on ollut blogiosoitteeni "yleisölle" paljastamisen jälkeen ensimmäinen yö, jona oikeasti olen tuntitolkulla saanut pidettyä itseni tiukasti kriittisen ajattelun vallassa. Toista tusinaa keskeneräistä juttua pikaisesti läpi mulkaistuani päätin, että koitan ilmaista tuoretta oloani tuoreella tekstillä. Ei kuitenkaan, tietenkään, juuri uutuudenviehättäviä ideoita päässä silloin kun niitä kaipaa, joten nettiä monta välilehdellistä auki ja löytöjä tekemään. Naurua ja satunnaista idiotismien aiheuttamaa mutinaa, omituisten hulluuksien huvittunutta tutkiskelua. Todellisuudesta perillä olevien sivustoja ja niillä puituja uutisotsikoita kahlatessa osui kohdalle hupaisa pikku-uutinen, joka jollain mystisellä tavalla kiinnitti tähän oloon eniten huomiota uuden tekstin toivossa. Piiriäkään ei ole päässyt näkemään kotvaan, joten poltergeisteja onkin jo ollut ikävä.

Joulun henki voi näemmä olla, missä päin maailmaa tahansa, melko kelju. En tiedä onko täällä päin mikään julkaisu noteerannut tapausta, mutta ainakin ulkomaisilla nettisivuilla on raportointia Malesiassa tapahtuneesta murtovarkaudesta, joka ei miltään osin sujunut odotetusti. Kohteena olleen paikan omistajat nimittäin löysivät hetken invaasiota suunnitelleen, takaovesta sisään livahtaneen kelmin vasta suunnilleen kolme vuorokautta myöhemmin, eikä hänelle soitettu poliisikyytiä vaan ambulanssi. Kriminaalinero oli löydettäessä maannut lattialla, melko omalaatuisen vartijan toimesta kauhuissaan ja nälkiintyneenä, joten pariskunnan päätöksestä hänet raahattiin sairaalaan, lihomaan ja löhöämään vartioituna tilansa vakaammaksi. 36-vuotias mies oli kitunut talossa 72 tuntia syömättä ja juomatta. Ottaen tilanteen huomioon tuo kuulostaa jo muutenkin huvittavalta, mutta ravintohukka-aspektista tekee vielä hauskemman se, että kyseinen talo on elintarvikeliike. Ei ihan tavallinen kauppa vaan sellainen, jossa saattaa (etenkin nyt uutisen jäljiltä) asiakkailla olla kananlihaa muuallakin kuin ostoskorissa.

Virkavallalla on mahtanut olla mielenkiintoista koittaa selvittää tarkasti asiain todellista kulkua, koska kuulusteltavan mielikuvitus on häiriöineen melko omalaatuinen (ainakin toivottavasti, koska Kuala Lumpur on muuten epäilemättä yksi hämärimmistä paikoista pallollamme). Mies oli kertomuksensa mukaan sisälle tunkeuduttuaan ensitöikseen sokaistunut ja tunsi olevansa luolassa. Hän oli selittänyt muun muassa, että "joka kerta kerta kun halusin livahtaa, jokin yliluonnollinen hahmo paiskasi minut lattiaan" eikä hänelle omien sanojensa mukaan jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kököttää paikallaan, sillä avunhuudot olivat turhia. Pahat mielessä voi saada pahan mielen, mutta kyseessä oli kuulemma hänen ensimmäinen kertansa, jolloin murtautuminen oli saanut aikaan moisia traumoja. Ikävä kyllä mikään aiheesta uutisoinut taho ei paljastanut, onko kyseisessä sijainnissa muulloin ollut haamujengille tarvetta. Tai että onko julman näännytystapauksen uhri nyt puolitoista viikkoa myöhemmin täysissä järjissään.

Vaikka juttu on todella hauskaa luettavaa ja fiilisteltävää itselle, taas vaivaa kun en löytänyt mitään vaivihkaista sarkasmia vahvempaa kyseenalaistusta, minkään lehden siitä kertoessa. Jos joku perusjuntti* lukee kyseisestä tapauksesta samalla tavalla kuin muitakin uutisia, ei hän välttämättä oivalla erotella sen absurdeja elementtejä tosiasioista, koska uutisointi on yhtä puisevan virallista ja faktoihin nojaavan oloista kuin muistakin maailman tapahtumista kirjoittaessa. Rationaalisuus on luontaisena taipumuksena, etenkin joihinkin asioihin viitaten, ikävän paljon harvinaisempaa kuin harhaisuus. Olisin mielelläni jonkin julkaisun (tietyn aihepiirin) todellisuusvastaava tai muu moinen, joka tutkisi faktat ja osaisi niiden pohjalta raportoida asiat niin kuin ne todisteiden** valossa ovat. Jotkut ehkä ajattelevat, että heidän suosikkisanomalehtensä tekee jo niin, mutta asia ei kuitenkaan ole lähellekään noin monenkaan päivittäisjulkaisun kohdalla. Ei tule mieleen yhtään tai ole aavistuksia mistä kaivaisi. Tuonkin pääpiirteissään puimani malesialaistapauksen tietävistä, sekä lukijoista että siitä raportoineista toimittajista joillekin räyhähenget ovat ehkä enemmän kuin tarua ja he vain toivovat, etteivät itse osu kohdalle. En voi tietää, mutta tilastollisesti se on melko todennäköistä.

Kello on nyt hiukan yli kymmenen, taidan koittaa heittäytyä silmälleni.

*He, joiden mielestä esimerkiksi juuri aiheenani olleessa uutisessa voi (yliluonnollisuuksiiin viitaten) olla jotain perää.

**Oikeiden todisteiden. Niitä eivät ole huonosti toteutettujen testien epämääräiset tulokset lääketieteellisissä tutkimuksissa. Tai väitetyissä ufo- ja kummituskuvissa linssiheijastukset tai epämääräiset sumut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti