Hauskaa, joskin tylsää. Mikäkö? Se, ettei kukaan kommentoi täällä tekstejäni, vaikka muualla tutut ovatkin antaneet palautetta ja vaatineet lisätietoa joistain jutuista. On toki ymmärrettävää, ettei monikaan ole koittanut alkaa julkisesti neroilemaan, koska tuntemattomilla, mahdollisesti samanmielisillä tai sitten ajatuksiani inhoavilla (eli potentiaalisimmilla kommentoijilla) ei ole vainua blogistani. Toiseksi esteeksi olen havainnut, että satunnaiset lukijat eivät ole yleensä kovin syvällä asioissa, joiden tiimoilta aivoistani pulppuaa näppäimistön kautta nettiin (ajoittain esoteeristakin) ajatusvirtaa. Ei kai tuo ole vaarallista, pidän kirjoittamisesta ja tämä on tapani pitää päiväkirjaa. Ja puida edes jollekin ihmetyksistäni tai mielialoistani.
Ei minulla ole taaskaan mitään tähdellistä sanottavaa, joten jaanpa kostoksi tällä hetkellä murjussani soivaa, mieleni herkistävää musiikkia palasen. Kamariorkesterihenkisen kokoonpanon suorittama juutalaisjatsi on oiva tapa pitää tipallisen tammikuun ensimmäinen vahinkokrapula aisoissa.
Ei minulla ole taaskaan mitään tähdellistä sanottavaa, joten jaanpa kostoksi tällä hetkellä murjussani soivaa, mieleni herkistävää musiikkia palasen. Kamariorkesterihenkisen kokoonpanon suorittama juutalaisjatsi on oiva tapa pitää tipallisen tammikuun ensimmäinen vahinkokrapula aisoissa.
aikoinaan sitä itsekin kirjoitteli jos mitäkin, vihkoset ynnä muut lippuset lappuset täynnä tekstiä. Eikä asiat käsitelly kukkia&mehiläisiä. Fantasiaa, sankaritarinoita, ahdistusta, masennusta.. näitä kylläkin. Jopa ihan kirjaa ajattelin lähteä kirjoittamaan. Tänä päivänä olo on aivan toinen. Rauhallisempi ja onnellinen. Kävin eilen ensimmäistä kertaa hieronnas, vittu minkä fiiliksen siitä sai. Parempi kuin lava sandelsia. Ei mene rakkaani ostama lahjakortti hukkaan. Kunnon pakkas sään hengittäminen tuntui hyvältä, kirkasta auringon paistetta, muutaman linnunkin kuulin visertävän, parrankin peitti mukava kuura. Aah olo kuin.. hipillä?! Kämpille mentyä, vihreä tee hautumaan (hippimäinen ele pakosta,liika kahvin juonti alkanu aiheuttamaan helvetillistä närästystä/kipua rectumis "kuvailen tunnetta=kuin jotakin tunkisi takaapäästä sisään, kipu käy jopa palleihin ja vieden melkein jalat alta" eikai kahvi terveellistä sitten olekaan?) Teetä hörppien selaan teksti teeveen etusivut. Venäjä näyttää kiusaavan kaasullaan pienempiään. Ja israelin toimille nostan vaan peukalon pystyyn. Tosin siviiliuhrit saa mielen haikeaksi. ja lama. lomautuksia, työttömiä jne. Täysin ei voi hallitustamme syyttää koska asiahan koskee koko maailmaa, mutta en voi kiistää etteikö porvarimme saisi oloani ärsyyntymään. Etenkin eräs ministerimme, joka lepuuttelee persettään kirstumme päällä. Siunaamatta edes ajatusta taloudemme elvyttämiselle. Toivon sydämeni pohjasta että läheisilläni asiat ovat kunnossa taloudellisesti, terveyden kannalta ja ennen kaikkea ovat onnellisia. Nämä ovat lähinnä asiat jotka välillä mietityttää, saa mielen surulliseksi. Kaikki jotka ovat minusta huolen pitäneet ja pitävät edelleen, heille olen aivan helvetin kiitollinen. Olenkin sanonut, että minulla on todella hyvä olla. Elämäni rakkaus on samalla minun paras ystävä. Asiaa kyllä näin riittäisi, mutta onko tämä sinun "sivustosi" oikea paikka kirjoitella. Kiitos kuitenkin tästä ja jatkahan kirjoittelua, pitää mielen vireänä. Käyhän kuitenkin välillä haukkaamassa talven tuntua. Täältä Jyväsjärven rannalta on hyvä katsella kaupungin valoja, tosin pidän luonnosta enemmän. Talviset maisemat jossain mökillä, katsellen tähtiä hiljaa, hengitys huuruten. Mieli poissa kaikesta. Tähän lopettelen antaen Forest of shadowsin selfdestructiven hiljalleen soida taustalla. O.W
VastaaPoista