En ole niitä kaksisuuntaisia mielialahäiriköitä, joista olisi jotain vakavaa harmia kenellekään missään tilassa, joten en ole edes vakavissani harkinnut mitään millään lailla viralliseksi luokiteltua hoitoa. Ystäviä ja tukijoita perheessä on liiaksikin terapiaksi asti, käytännössä tauotta jos tarvetta. Lääkkeet taas eivät ole minua varten sen takia, että haluan melko lailla paussittomasti tiedostaa todellisuuden, juuri sellaisena kuin se sattuu milloinkin olemaan, itsestä riippumatta. Tästä johtuen joudun välillä hämmennyksen valtaan, jos tuntuu tarpeelliselta lääkitä itseäni jotain muuta varten.
Tuo muu on yleensä monta yötä vaativa unettomuus. Enpä ole tähän piinaani, kahta puolikasta nukahtamispilleriä jos ei lasketa, oikein ikinä mitään kummoisia juonia keksinyt. Maaniset vaiheet eivät ole ainoita kausia joina rytmini on päin haitaria. Näitä sekä nukkumisen että valvomisen kannalta tympeitä aikoja voi äityä monesta muustakin syystä, etenkin nyt kun työllistän itseäni yleensä pelkästään puuhailemalla jotain omissa oloissani. Jollain käsittämättömällä tavalla mikä tahansa esimerkiksi musiikkivalinta tai luento, joiden voisi kuvitella saavan haukottelemaan, onkin yhtäkkiä hypnoottinen ja stimuloiva kokemus. Ihan sama vaikka laittaisi soimaan reggaeta tai kaivaisi netistä ruudun täydeltä puisevaa monologia kupan evoluutiosta, kaikkeen vain uppoutuu ja luulee usein jopa olevansa haltioissaan. Tiede vielä toki menettelee ajan kuljettamiseen aiheesta riippumatta, mutta regee ei ole ogee. Etenkään jos edes sillä ei saa tämä uuvatti itseään tipahduskuntoon nukun kyllä välissä, mutta ne hetket ajoittuvat yleisimmin päiviin.
Jos en ole jälleen kerran väärässä, tehokkain keino taitaisi olla nuijanukutus? Naapurit varmaan olisivat sydämellä mukana auttamassa, ei tarvitsisi heidän enää olla näreissään häiriköivästä yöeläimestä, joka tervehtii heitä ystävällisesti ja koittaa parhaansa mukaan olla nöyrä "normaaleja" kohtaan ja järjestyssääntöjenkin mukaan omissa oloissaan, vaikka ei tuutilulla toimikaan (sain isännöitsijältä juuri elämäni rauhallisimman kesän jälkeen kirjeen, jonka mukaan muun muassa paiskon ovia ja olen muutenkin toistuvasti aiheuttanut valitettavaa. Samaan aikaan absurdia ja surullista lukea moista sontaa. Jotkut eivät näköjään tässäkään talossa osaa elää keskustassa, koska näköjään traumatisoituvat hyväntahtoisesta yksikseenmurjottajasta pahemmin kuin yhden kaupunkimme lävistävän pääkadun varrella asumisesta.)
Tuo muu on yleensä monta yötä vaativa unettomuus. Enpä ole tähän piinaani, kahta puolikasta nukahtamispilleriä jos ei lasketa, oikein ikinä mitään kummoisia juonia keksinyt. Maaniset vaiheet eivät ole ainoita kausia joina rytmini on päin haitaria. Näitä sekä nukkumisen että valvomisen kannalta tympeitä aikoja voi äityä monesta muustakin syystä, etenkin nyt kun työllistän itseäni yleensä pelkästään puuhailemalla jotain omissa oloissani. Jollain käsittämättömällä tavalla mikä tahansa esimerkiksi musiikkivalinta tai luento, joiden voisi kuvitella saavan haukottelemaan, onkin yhtäkkiä hypnoottinen ja stimuloiva kokemus. Ihan sama vaikka laittaisi soimaan reggaeta tai kaivaisi netistä ruudun täydeltä puisevaa monologia kupan evoluutiosta, kaikkeen vain uppoutuu ja luulee usein jopa olevansa haltioissaan. Tiede vielä toki menettelee ajan kuljettamiseen aiheesta riippumatta, mutta regee ei ole ogee. Etenkään jos edes sillä ei saa tämä uuvatti itseään tipahduskuntoon nukun kyllä välissä, mutta ne hetket ajoittuvat yleisimmin päiviin.
Jos en ole jälleen kerran väärässä, tehokkain keino taitaisi olla nuijanukutus? Naapurit varmaan olisivat sydämellä mukana auttamassa, ei tarvitsisi heidän enää olla näreissään häiriköivästä yöeläimestä, joka tervehtii heitä ystävällisesti ja koittaa parhaansa mukaan olla nöyrä "normaaleja" kohtaan ja järjestyssääntöjenkin mukaan omissa oloissaan, vaikka ei tuutilulla toimikaan (sain isännöitsijältä juuri elämäni rauhallisimman kesän jälkeen kirjeen, jonka mukaan muun muassa paiskon ovia ja olen muutenkin toistuvasti aiheuttanut valitettavaa. Samaan aikaan absurdia ja surullista lukea moista sontaa. Jotkut eivät näköjään tässäkään talossa osaa elää keskustassa, koska näköjään traumatisoituvat hyväntahtoisesta yksikseenmurjottajasta pahemmin kuin yhden kaupunkimme lävistävän pääkadun varrella asumisesta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti