Helppo uhri viihdyttäjille?

Kyllä, joskus olen. Nytkään ei tarvittu kuin yksi livepala Emilieltä ja Johannan sympaattinen aamuankeus, että jouduin koomisen inspiraation (=unettomuuden, kun ei mitään keinoja toteuttaa ideoitaan heti) valtaan ja menee luultavasti tunteja, että mikään ajaa nukkumakuntoon. En tiedä meneekö tällainen hetki bipolaarisen luonnon vai minkä piikkiin, mutta tuntuu kivalta kun noin vaivatta löytyi ällistyttävä määrä pinnanalaista energiaa. Jonnekin tämä pitäisi kyllä kanavoida, mutta ei auta murehtia. Kohta varmaankin turhaudun, jos ei henkinen pulssi tasaannu lepotilan tuntumaan, mutta toistaiseksi keskityn ottamaan irti kaiken tästä varhaisesta euforiasta, nyt kun kerran moinen yllätti. Haikeahko juttuseuralainen ei tietoisesti kyllä täpinöittänyt sen enempää kuin melankolisella vireellä suoriutunut artistikaan, joten ehkä kuuluisi kiittää lähinnä pienestä riehaantuvaa mieltään? Ei. Kumarrus mainitsemilleni, kauniille naispuolisille olennoille tästä.

Toiseksi mainittu ei tietääkseni löydy yleisiltä paikoilta hullaannusta aiheuttamasta, mutta ensimmäisenä möläytetty, ällistyttävine videoineen on jaettavissa.