Kyllä, joskus olen. Nytkään ei tarvittu kuin yksi livepala Emilieltä ja Johannan sympaattinen aamuankeus, että jouduin koomisen inspiraation (=unettomuuden, kun ei mitään keinoja toteuttaa ideoitaan heti) valtaan ja menee luultavasti tunteja, että mikään ajaa nukkumakuntoon. En tiedä meneekö tällainen hetki bipolaarisen luonnon vai minkä piikkiin, mutta tuntuu kivalta kun noin vaivatta löytyi ällistyttävä määrä pinnanalaista energiaa. Jonnekin tämä pitäisi kyllä kanavoida, mutta ei auta murehtia. Kohta varmaankin turhaudun, jos ei henkinen pulssi tasaannu lepotilan tuntumaan, mutta toistaiseksi keskityn ottamaan irti kaiken tästä varhaisesta euforiasta, nyt kun kerran moinen yllätti. Haikeahko juttuseuralainen ei tietoisesti kyllä täpinöittänyt sen enempää kuin melankolisella vireellä suoriutunut artistikaan, joten ehkä kuuluisi kiittää lähinnä pienestä riehaantuvaa mieltään? Ei. Kumarrus mainitsemilleni, kauniille naispuolisille olennoille tästä.
Toiseksi mainittu ei tietääkseni löydy yleisiltä paikoilta hullaannusta aiheuttamasta, mutta ensimmäisenä möläytetty, ällistyttävine videoineen on jaettavissa.
Pöhkö taipumukseni listailla asioita otti taas valtaansa, tahallisen tylsä sunnuntaitunnelmointi taitaa olla tällä kertaa syy pohtia moisia?
En laita palasia mihinkään järjestykseen tai yritä selitellä miten juuri nuo ovat hetken kovimmat hitit. Ovatko edes? Ainakin nuo ovat kiinni huipussa. En normaalisti kuuntele montaa kertaa putkeen samoja levyjä tai biisejä, mutta nyt on seassa miltei pelkkiä toistolle unohtuneita tekeleitä. Poikkeava toiminta johtuu varmasti osin siitä, että en ole nöräilyltäni malttanut roplata levyhyllyä, joten youtubessa ja muissa nettilähteissä seikkailu on valinnut puolestani monia hetkiä. Suurin osa teoksista on vanhoja suosikkejani, mutta miltei suoraan uunistakin pääsi sekaan muutamia mahtavuuksia.
Olen vähän tavallaan myöhässä, mutta koen silti hyödylliseksi yrityksen saada edes muutama hminen katsomaan Vapaa-ajattelija- ja skeptikkojäärä Jussi K. Niemelän puintia pappi Teemu Laajasalon kanssa. Aiheena on koulujen uskonnonopetus, eikä keskustelu jätä ajatuksettomaksi.
Oman lisäefektinsä juutuubissa tiirailuun antoi sivulta löytyvien, "liittyvien" videoiden seasta silmiin osuneet Method Man -palaset. Ei paljoa enää katu-uskottavuutta kasvateta tuosta, Jussi.
Tästä on jo muualla päin maailmaa ollut keskustelua, muutamia kuukausia, mutta olin ilman kotiyhteyttä nettiin puolisen vuotta ja satunnaiset visiitit eetteriin jäivät todella ankeiksi pintaraaputuksiksi.
Koskaan ei tee pahaa oppia, tai kerrata oppimaansa, kun on aiheena höpönlöpö. Vaikka itse tietääkin suunnilleen miten oikea maailma toimii, pitää muistaa varmuuden vuoksi kaikki mahdollisesti eteen osuvat, epäilyttävyyksiin uskovat ihmiset, joita on hyvä koittaa välillä ravistella järkiinsä. Onhan se yltiöhankalaa, jos ei mahdotonta, mutta ei ole oikein antaa ihmisten olla vaaraksi itselleen kun saattavat samalla vetää fiksuakin porukkaa mukanaan. Muistissa ei tarvitse olla paljoakaan vajavaisuutta, jos sinulle esitetään jokin väite tai kysymys, johon et osaa reagoida tarpeen vaatimalla tavalla, epäröimättä. Puinti menee aiempaakin vaivaantuneemmaksi, ainakin itsesi osalta, ja vastapuoli olettaa tuolloin entistäkin tehokkaammalla varmuudella olevansa jotenkin voittanut. Se on outoa, mutta sairaalla tavalla kiehtovaakin, että mitä hurjemmasta kusetuksesta on kyse, sitä innokkaammin ja hyökkäävämmin kannatusjoukot ovat vastassasi.
Eniten tästä perillä olevilla tutuillani on ikävän huonot lähtökohdat pysyä perillä paitsi todellisuudesta, myös englannista, joka on kyseisenkin sivuston kieli. Toivottavasti joku silti saa tästä edes hupia hetkeksi, jos ei jopa opi jotain?
